Puheterapeutti

Logopedia on humanistis-käyttäytymistieteellinen tieteenala, joka tutkii äänen, puheen, kielen ja kommunikaation perustoimintoja ja häiriöitä sekä häiriintyneiden toimintojen ennaltaehkäisyä ja kuntoutusta. Logopedian alan koulutus on Suomessa ollut aina yliopistotasoista.

Alaa on voinut opiskella Suomessa Helsingin yliopistossa humanistisen tiedekunnan fonetiikan laitoksen fonetiikan B-linjalla (aluksi niin kutsutulla puhe- ja äänifysiologisella linjalla, linjan nimi muutettiin myöhemmin puhe- ja ääniterapeuttiseksi linjaksi) vuodesta 1947 lähtien. Humanististen tieteiden kandidaatin tutkintoon johtava koulutus kesti neljä vuotta.

Silloinen Lääkintöhallitus alkoi järjestää 1970-luvulta lähtien yliopistollisen arvosanaopetuksen täydennykseksi kliinisiä puheterapeuttikursseja. Näillä vuosittain järjestetyillä kursseilla opiskelijat suorittivat kuuden kuukauden mittaisen harjoittelunsa yliopistosairaaloiden (audio)foniatrisilla osastoilla. Myös Jyväskylän yliopiston erityispedagogiikan laitoksessa oli mahdollista opiskella logopediaa 1960-luvulta vuoteen 1988 saakka.


Puheterapeuttien nykyinen koulutus

Logopedian uudenmuotoinen koulutus aloitettiin Helsingin yliopistossa vuonna 1980 ja Oulun yliopistossa vuotta myöhemmin. Viisi-kuusi vuotta kestävä 160 opintoviikon (uudessa tutkintorakenteessa yhteensä 300 opintopisteen) laajuinen koulutus antaa mahdollisuuden hakea laillistetun puheterapeutin pätevyyttä Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta. Kaksiportaisessa tutkintorakenteessa koulutuksen tuloksena on ylempi korkeakoulututkinto (filosofian maisterin oppiarvo) ja se antaa jatko-opintokelpoisuuden pääaineessa. Vuosittain uusia opiskelijoita otetaan Helsinkiin nykyään 20 ja Ouluun 30.

Uusi logopedian alan verkostomuotoinen koulutusyksikkö on aloittanut toimintansa vuonna 2005. Koulutus toteutetaan Tampereen yliopiston, Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteistyönä. Koulutukseen valitaan vuosittain 30 opiskelijaa, joista 10 opiskelee Tampereen yliopistossa, 10 Turun yliopistossa ja 10 Åbo Akademissa (jossa opiskellaan ruotsin kielellä). Opiskelijavalinnassa nämä yliopistot toimivat yhteistyössä.

Puheterapeuttien koulutuksessa pääaineen eli logopedian opinnot sisältävät perusopintoja (yleiset viestintä- ja pakolliset kieliopinnot, tieteenalaan orientoituminen), aineopintoja (mm. lapsen kielellinen kehitys, eri kommunikointihäiriöiden terapiakursseja, yliopistossa tapahtuvaa ohjattua potilastyötä sekä harjoittelua sairaaloissa, erityiskouluissa ja laitoksissa) ja syventäviä opintoja (mm. kirjatenttejä, tieteellisten tutkimusmenetelmien käytön opiskelua, pro gradu -tutkielma).

Sivuaineina opiskellaan psykologiaa, fonetiikkaa, lääketiedettä ja yleistä kielitiedettä. Kuuloon ja sen kuntoutukseen liittyviä opintojaksoja ovat mm. osa fonetiikan opinnoista (puheen havaitseminen ja tuottaminen), korva-, nenä- ja kurkkutautioppi ja foniatria, audiologia ja audiometria, lastenneurologia, viittomaopinnot sekä kuulo- (ja kuulo-näkö-)vammojen aiheuttamien kommunikointiongelmien terapiamenetelmien kurssit.

Kuulovamma-alalta on valmistunut Suomessa muutamia väitöskirjoja ja lisensiaatintöitä ja kymmeniä pro gradu -tutkielmia. Kuulovammaisten erikoispuheterapeutiksi on saanut yhden lukuvuoden mittaisen erikoistumiskoulutuksen yhteensä 12 puheterapeuttia vuonna 1975. Helsingin ja Oulun yliopiston logopedian koulutusyksiköt käynnistävät tammikuussa 2004 puheterapeuttien ammatillisesti painotetun tieteellisen jatkokoulutuksen, joka johtaa filosofian lisensiaatin tutkintoon. Työn ohessa suoritettavan, nelivuotisen ammatillisen erikoistumiskoulutuksen ensimmäinen kokonaisuus suuntautui lasten- ja aikuisneurologisiin kommunikointihäiriöihin. Kuulovamma-alan puheterapeuttien erikoistumiskoulutus on yksi asetuksessa mainituista mahdollisista erikoistumisaloista.


Puheterapeuttien työkenttä

Suomessa toimii terveys- ja sosiaalialan tehtävissä noin 1000 laillistettua puheterapeuttia. Suurin osa puheterapeuteista toimii kuntien ja kuntainliittojen palveluksessa (terveyskeskukset, alue- ja yliopistosairaalat), mutta yhä useampi puheterapeutti perustaa oman yrityksen. Puheterapeutteja toimii myös päiväkodeissa, perheneuvoloissa, erityiskouluissa, kuntoutuslaitoksissa, kehitysvammahuollon eri toimipisteissä, vammaisjärjestöissä sekä yliopistoissa tutkimus- ja opetustehtävissä.

Puheterapeuttien työkenttänä ovat kuulo-, näkö-, kielelliset ja kognitiiviset toiminnot, suun ja kasvojen alueen toiminta sekä äänentuotto ja nieleminen. Kommunikointihäiriöitä, joiden parissa puheterapeutti työskentelee, ovat mm. lasten viivästynyt puheen ja kielen kehitys, kielenkehityksen erityisvaikeus (dysfasia), lukemis- ja kirjoittamisvaikeudet, äänihäiriöt, neurologisperäiset puheen tuottamisen häiriöt mm.(dyspraksia, dysartria, CP-vammaisuuden aiheuttamat puheen tuoton ongelmat), änkytys, huuli- ja suulakihalkiot, äännevirheet, kehitysvammaisuus, afasia, autismi, nielemisvaikeudet sekä kuuloviat.

Suurimpia lääkinnälliseen kuntoutukseen sisältyvän puheterapian maksajatahoja ovat terveydenhuolto, Kela (vaikeavammaisten puheterapia) ja sosiaalitoimi (päivähoito).